Saavuin Chiboboon illalla pimeyden jo laskeuduttua, ja vastaanotto oli niin lämmin että kyyneleet tulvahtivat silmiini! Naapureiden nuotioiden vilkkuessa pimeydessä istuimme oman nuotiomme äärellä tutustumassa toisiimme ja irroittelemassa maissinjyviä maissitähkistä. Myöhemmin nukkumaan mennessä kylä tuntui jo kodilta! Aamun valjetessa oli jännittävää nousta katsomaan kylää valoisalla, ja näky oli lumoava.
Päivät kuluivat maissi- ja perunapellolla eri viljelijöiden kanssa satoa keräten, ja ihmettelen vieläkin, miten naiset voivat kantaa kymmeniä kiloja painavia perunasäkkejä päänsä päällä leveästi hymyillen! Fyysisesti raskasta työtä tehdään kovasti koko perheen ja suvun voimin. Lapset kantoliinaan ja kohti peltoa!
Oleskeluni aikana GLM järjesti Nambossa viljelijöille koulutusta mm. mehiläistenhoidosta ja Kundalumwanshyassa juhlittiin GLM ja kylien 10 vuotista yhteistyötä, jolloin suomalaistyttö joutui / pääsi tanssimaan itse kyläpäällikönkin kanssa!
Kuvaaminen oli helppoa, sillä toisin kuin suomalaiset, sambialaiset eivät arastele kameraa! Ihmisten ennakkoluulottomuus ja avoimuus auttoivat minua eteenpäin, ja opin samalla viljelijöiltä paljon!
Juuri Suomeen palanneena ja filmejä kehitysestä odotellessa,
Terhi,
jonka sänkyyn kana muni
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti