Uusi alku

Heti lentokoneen ovesta ulos astuttaessa ilman takertuva kosteus, lämpö ja maan tuoksu ravistelevat hereille meidät vuorokauden kestäneen matkan ryydyttämät suomalaiset. Muutos tuntuu käsittämättömältä, Suomessa kun on viime kuukausia tuoksunut vain pakkanen. Lentokentällä saamme tervetuloruusut ja uusi työntekijä otetaan halauksen kanssa vastaan.

Olen nyt viiden päivän ajan ihmetellyt minulle ennestään vierasta maata ja perehtynyt tuleviin tehtäviini Vihreä Kylä -hankkeen projektisihteerinä. GLM:n työntekijät ja toimisto ovat alkaneet tulla tutuiksi ja onkin hienoa, että saan oppia tuntemaan kasvot sähköpostien ja nimien takana jo heti työni alkuvaiheessa. Alkavaa kumppanuutta vahvistettiin myös yhteisellä illanvietolla. Sambialaisten tanssia on ilo katsella ja ehkäpä loppureissusta itsekin uskaltaudun täkäläisten rytmien vietäväksi.

Paikallinen keittiökulttuuri on ollut sekä herkullinen että hieman yllättäen kipakka kokemus. Sambialaisten suosima perinteinen kansallisruoka, maissipuuro eli nshima ja relissi vievät kielen ja kaiken jakava ruokailukulttuuru sydämen. Eilen taas tein tuttavuutta täkäläisen chilin kanssa. Ilmeisesti allergian vuoksi jo pieneen, mutta hyvinkin pippuriseen chilipaprikaan koskeminen sai käteni polttelemaan sietämättömästi. Kipua lieviteltiin maidon, jään, avokadon ja erilaisten lääkkeiden ja voiteiden avulla. Lopulta apu löytyi vanhasta kunnon vaseliinista, joka siis tästä edespäin kuuluu ensiapupakettini vakiovarusteisiin.

Kenttämatkaa kyliin odotan jo innolla ja launtaina pääsemmekin starttaamaan kunhan Kimmo (TUO:n pääsihteeri) saapuu Sambiaan. Vaikka sadekausi helpottaakin keskipäivän tukaluutta ihanasti täällä Lusakassa, teiden kunnon vuoksi toivomme, ettei kylämatkalle satu kovin rankkoja sateita.


Laura Ronkainen
Vihreä Kylä -hankkeen uuden uutukainen projektisihteeri