Tervehdys auringosta!

Kasvimailta on tomaatit ja sipulit korjattu, pellot on kaannetty ja parhaillaan viljelijat kiiruhtavat istuttaessaan maissejaan juuri ennen runsaidensateiden saapumista. Ensimmaiset sateet herattivat koko maan eloon. Jo yhden yon jalkeen poly oli laskeutunet, ilma taynna hyonteisia ja puskat pullollaan lintuja. Oisin sataa, aamut ovat ihanan raikkaita ja paivin lampotila pysyttelee kolmessakymmenessa.

Kuukausi Chinci-Wa-Babilissa meni nopeasti. Ryhma oli Kafubu blockiin verrattuna pienempi ja organisoidumpi. Tunnit olivat helpompia valmistella jo saadun kokemuksen takia ja itsella oli varmempi olo. Silti joka kerta tuli valmistella erikseen, silla koskaan ei tiennyt, milla tahdilla asiat kaytiin lapi. Valilla saatiin kehittavia keskusteluja aikaan jatoisinaan ryhmatyot ja esitykset veivat koko paivan.

Chinci wa babili oli erittain rauhallinen ja lammin paikka. Asukkaat pitivat minusta ekstra hyvaa huolta. Joka aamu saatiin tuoretta maitoa, lounaaksi kerattiin milloin mitakin lehtia lahiymparistosta ja pihamaalta pyydystettiin kana illalliseksi. Enemman lahiruokaa ei ainakaan voi enaa saada. :)

Huomenna matkaan viimeiseen kylaani talla reissulla, Kundalumwanshyaan. Paikka on pienin ja syvalla pusikossa. Puhelinkuuluvuuksia ei ole ja lahimpaan kaupinkiin on noin 150km. Sanovatkin, etta Kundalumwanshya opettaa. :)

Sini

Markkinointia uudella tavalla

Turun ammattikorkeakoulun opiskelija Sini Ilmonen viettää syksyn Sambiassa Vihreä kylä -hankkeen yhteistyökylissä pitämässä paikallisille viljelijöille tuotteiden myyntiin ja markkinointiin liittyviä koulutuksia ja työpajoja. Internetin äärelle pääsee kylistä harvoin. Alla kuitenkin joitain Sinin ajatuksia ensimmäisten kuukausien jälkeen, sambialaisittain ilman ääkkösiä:

Terveiset polttavan auringon alta. Enaa ei Kafubu riverkaan laske sysimustien oiden lampotilaa Kafubu blockin maaseudulla. Hyvilla mielin tiistaiaamuna perinteisen over night juhlan jalkeen hyvastelin ensimmaisen ryhmani, Twasuhan naiset. Jo kuukaudessa pienessa alle 2000 asukkaan kylassa ehtii kasaamaan itselleen arjen ja rakentamaan ystavapiiria.

Isantaperheeni piti minusta erittain hyvaa huolta ja parhaansa mukaan ovat kasvattaneet vyotaroni ymparysmittaa. Taalla naisen kuuluu olla lihava ja isantaperheeni isoaiti onkin ollut mielissaan, kun naapurit huomauttelevat "oo Sini you are getting fat" :) Perinteinen maissijauhosta valmistettu Nshima kaksi tai kolme kertaa paivassa seka vastalypsetty maito ovat tehneet tehtavansa. :)

Oppitunnit Twashukan kanssa sujuivat suuremmitta mutkitta. Joka kerrasta oppi valtavasti, eika koskaan tarkkaan tiennyt mita tuleman piti. Yhdella kerralla tarvittavat henkilot, kuten kirjanpitaja puuttuivat. Toisella kerralla koko luokkahuone oli niin taynna, etta osa joutui istumaan ulkona ja kurkkimaan ikkunoista, kun eraalle toiselle tunnille taas ilmestyi alle kymmennen henkiloa. Joskus luokkahuone oli varattuna ja tunnit pidettiin ulkona, joten suunniteltua oppimateriaalia ei seinien puuttumisen takia voinut kayttaa.

Soveltamaan ja improvisoimaan joutui joka kerta. Tallaista kokemusta tai paaomaa ei koulussa tunneilla istuessa saa. Tama projekti tuo tarkeimmat kaupanalan perusasiat kaytantoon. Olen saanut soveltaa kaikkea oppimaani ja kayttanyt tietotaitouttani johonkin hyvaan.

Vahan itsevarmempana ja jo tehdyista virheista oppineena, innolla odotan aloittavani Business Venture -tunnit seuraavassa kylassa, Chinci-Wa-Babilissa.

Sini

Ajatuksia uudelta koordinaattorilta

Hyppäsin Vihreä kylä –hankkeen koordinaattorin saappaisiin toukokuussa ensimmäisen hankekauden jo lähestyessä loppuaan. Edeltäjäni työpanos sekä GLM Sambian pitkä kokemus helpottavat työtäni, sillä koulutukset ja muu arkinen aherrus viidessä yhteistyökylässämme Sambiassa etenevät jo totutusti. Myös aihepiirit, kuten mehiläistenhoito sekä luonnonmukainen pienviljely, ovat tulleet tutuiksi toimiessani kansalaisjärjestövetoisissa hankkeissa Ghanassa ja Madagaskarilla. Sekä sademetsän kukkeaa hunajaa että äkäisten työläisten pistoja on tullut siis jo maistettua muualla Afrikassa.

Siviilissä työskentelen sukuni luomutilalla Pirkanmaalla, joten voinen sanoa kestävien maaseutuelinkeinojen kehittämisen sekä ympäristönhoidon olevan lähellä sydäntäni.

Odotan jo ilolla ensikohtaamistani Sambian tiimimme ja kyläläisten kanssa. Aluevalloitus on minulle uusi kuten myös mahtavat työtoverit niin täällä Suomessa kuin paikan päällä Sambiassa. Tavoitteena on saada jatkaa hankkeen hyvien kokemusten pohjalta kolme vuotta lisää laajentaen toimia uusiin sambialaiskyliin. Uusia aktiivisia osallistujia toivon kovasti näkeväni myös Suomen Turussa antamassa pikkusormensa kehitysyhteistyön kiehtoviin kiemuroihin.

Kokemuksesta voin sanoa pienten järjestöjen toteuttamien ruohonjuuritason hankkeiden olevan mitä tehokkain ja toimivin keino koskettaa vaikka sitten afrikkalaisen pienviljelijän arkea. Omasta panoksestaan voi saada aivan uusia kokemuksia sekä mahdollisuuksia vaikuttaa myös tulevaisuudessa.

Noora Mantere, projektikoordinaattori

Kokemuksia kylästä

Saavuin Chiboboon illalla pimeyden jo laskeuduttua, ja vastaanotto oli niin lämmin että kyyneleet tulvahtivat silmiini! Naapureiden nuotioiden vilkkuessa pimeydessä istuimme oman nuotiomme äärellä tutustumassa toisiimme ja irroittelemassa maissinjyviä maissitähkistä. Myöhemmin nukkumaan mennessä kylä tuntui jo kodilta! Aamun valjetessa oli jännittävää nousta katsomaan kylää valoisalla, ja näky oli lumoava.

Päivät kuluivat maissi- ja perunapellolla eri viljelijöiden kanssa satoa keräten, ja ihmettelen vieläkin, miten naiset voivat kantaa kymmeniä kiloja painavia perunasäkkejä päänsä päällä leveästi hymyillen! Fyysisesti raskasta työtä tehdään kovasti koko perheen ja suvun voimin. Lapset kantoliinaan ja kohti peltoa!

Oleskeluni aikana GLM järjesti Nambossa viljelijöille koulutusta mm. mehiläistenhoidosta ja Kundalumwanshyassa juhlittiin GLM ja kylien 10 vuotista yhteistyötä, jolloin suomalaistyttö joutui / pääsi tanssimaan itse kyläpäällikönkin kanssa!

Kuvaaminen oli helppoa, sillä toisin kuin suomalaiset, sambialaiset eivät arastele kameraa! Ihmisten ennakkoluulottomuus ja avoimuus auttoivat minua eteenpäin, ja opin samalla viljelijöiltä paljon!

Juuri Suomeen palanneena ja filmejä kehitysestä odotellessa,
Terhi,
jonka sänkyyn kana muni

Sambia ensikertalaisen silmin

Vihreä kylä -hanke toteuttaa syksyllä Suomen Luonnonsuojeluliiton

kanssa yhteistyössä tiedotushankkeen ilmastonmuutoksen vaikutuksista

kehittyvissä maissa. Terhi Hytönen onpaikan päällä ottamassa valokuvia aihetta käsittelevää näyttelyä varten ja kirjoittelee

kuulumisiaan ja tuntemuksiaan matkan varrelta.

Tässä ensimmäisten päivien tunnelmat pitkän matkan ja kadonneiden matkatavaroiden jälkeen:

Muli shani Sambiasta! 4 paivaa maassa - tuntuu pikemminkin viikolta tai viikoilta, niin paljon uutta, kiinnostavaa ja hammentavaa nakya ja kokemusta jo takana! Asiat etenevat leppoisan rennosti, yksi kerrallaan. Huomisaamuna suuntaan bussilla kohti Serenjea ja Chiboboa, jossa paasen aloittamaan kuvausprojektin. En malttaisi odottaa matkantekoa enka perille paasya! Tasta se alkaa!

Afrikan tuoksuiset terveiset,

Terhi

News from GLM

Here are some recent news from Green Living Movement in Zambia:

There has been more rains than expected according to the farmers' observations. It was difficult to get the beans dried for instant, as there was very little sunshine for drying the beans. Hence most of it got rotten on the fields.

A training on project proposal writing was conducted at Chibobo from 11 - 12 March, 2010. 19 farmers from Kundalumwanshya, Nambo, Luanshimba and Chibobo attended the workshop. GLM office has moved from Kamwala to Lusaka Show Grounds. It is now more central and easily accessible.

Emmanuel Mutamba,

team leader, GLM

Terveisiä pelloilta!

Ainakin kyliin johtavien teiden valtaisista lammikoista päätellen sateita on tänä vuonna Sambiaan saatu runsaasti. Myös kyläläiset itse kertoivat olevansa sademäärään nyt tyytyväisiä. Kyläelämän verkkainen ja levollinen tunnelma, toisaalta taas tarkkaan hoidetuilla pelloilla näkyvä uurastuksen jälki lumosivat ensikertalaisen täysin. Maissin kypsymisen aika alkaa olla käsillä, ja saimmekin jo hieman esimakua kyläläisten maissipeltojen sadosta. Muut kasvit, kuten maapähkinät ja bataatin kaltaiset makeat perunat paistattelevat vielä joitakin kuukausia Afrikan polttavassa auringossa ennen sadonkorjuuta.

Chibobon kylässä järjestettyyn kyläkokoukseen osallistui parisenkymmentä pienviljelijää, valtaosa heistä naisia. Suomalaisille yhteistyökumppaneille läheteltiin kovasti terveisiä ja myös kuulumisia ja kuvia pohjoisesta elämänmenosta toivottiin. Farmarikaveriuden kautta voit lähettää omia terveisiäsi sambialaisille viljelijälle ja oppia myös itse enemmän vieraan kulttuurin arjesta!

Kotiin palanneena,

Laura Ronkainen

Uusi alku

Heti lentokoneen ovesta ulos astuttaessa ilman takertuva kosteus, lämpö ja maan tuoksu ravistelevat hereille meidät vuorokauden kestäneen matkan ryydyttämät suomalaiset. Muutos tuntuu käsittämättömältä, Suomessa kun on viime kuukausia tuoksunut vain pakkanen. Lentokentällä saamme tervetuloruusut ja uusi työntekijä otetaan halauksen kanssa vastaan.

Olen nyt viiden päivän ajan ihmetellyt minulle ennestään vierasta maata ja perehtynyt tuleviin tehtäviini Vihreä Kylä -hankkeen projektisihteerinä. GLM:n työntekijät ja toimisto ovat alkaneet tulla tutuiksi ja onkin hienoa, että saan oppia tuntemaan kasvot sähköpostien ja nimien takana jo heti työni alkuvaiheessa. Alkavaa kumppanuutta vahvistettiin myös yhteisellä illanvietolla. Sambialaisten tanssia on ilo katsella ja ehkäpä loppureissusta itsekin uskaltaudun täkäläisten rytmien vietäväksi.

Paikallinen keittiökulttuuri on ollut sekä herkullinen että hieman yllättäen kipakka kokemus. Sambialaisten suosima perinteinen kansallisruoka, maissipuuro eli nshima ja relissi vievät kielen ja kaiken jakava ruokailukulttuuru sydämen. Eilen taas tein tuttavuutta täkäläisen chilin kanssa. Ilmeisesti allergian vuoksi jo pieneen, mutta hyvinkin pippuriseen chilipaprikaan koskeminen sai käteni polttelemaan sietämättömästi. Kipua lieviteltiin maidon, jään, avokadon ja erilaisten lääkkeiden ja voiteiden avulla. Lopulta apu löytyi vanhasta kunnon vaseliinista, joka siis tästä edespäin kuuluu ensiapupakettini vakiovarusteisiin.

Kenttämatkaa kyliin odotan jo innolla ja launtaina pääsemmekin starttaamaan kunhan Kimmo (TUO:n pääsihteeri) saapuu Sambiaan. Vaikka sadekausi helpottaakin keskipäivän tukaluutta ihanasti täällä Lusakassa, teiden kunnon vuoksi toivomme, ettei kylämatkalle satu kovin rankkoja sateita.


Laura Ronkainen
Vihreä Kylä -hankkeen uuden uutukainen projektisihteeri